Jännä toi raskaustestin voima.

Kun sellasen ostaa, kuukautiset alkaa heti.

Eilen oli niin lähellä.

Mutta ei.

"Kai se lapsi pitää sit joku päivä hankkia ;)"

Miks se sanoo noita juttuja.

Sairasloma oli ja meni.

Eipä tuo tainnu kovinkaan paljoa auttaa. Jouduin silti käymään toisessa työssä, harjottelussa ja koulussa. Toinen työ sentään menee jo rutiinilla, mutta toi koulu on tänä syksynä ollu jotain niin raskasta. Yksi päivä kerrallaan siitä on onneks selvinny jotenki.

Voi kun sais vaan yhen päivän nukkua niin pitkään ku huvittaa, herätä tyhjyyteen ja olla yksin. Maata sängyssä vaan koko päivä tekemättä mitään.

Voi kun joskus pääsis hetkeks vaan itkemään sen verran ku haluaa niin ettei mies näkis tai kuulis.

Voi kun joskus vois olla edes hetken olla ajattelematta tätä lapsettomuutta.

Uutisia

Vanha paras kaveri on raskaana. Taas. Tuntuu niin pahalta. Miksi? Sattuu niin paljon. Itkin taas suihkussa.

Ei se oo multa pois mutta silti.

On helpottanut se, että mies vihdoin kuunteli, kun kerroin, etten jaksa enää.

Mutta silti tuntuu tosi pahalta, kun se vähättelee mun tuntemuksia.

Eilen käveltiin parkkipaikalla autoa kohti ja sanoin, etten taida jaksaa kävellä sinne asti ja ehdotin, että pidetään tauko. Se sano, että nyt mun pitäis lopettaa toi ylireagointi.

Mutta kun mä en ylireagoinut. Se tuntemus oli tosi. Sillä hetkellä tuntui, että maailma pienenee järkyttävällä vauhdilla ja kaikki se massa tunkeutuu mun kalloon. Tuntui siltä, että pyörryn, jos otan enää yhdenkin askeleen. Tuntui siltä, että hengittämisellä ei ole mitään merkitystä.

Sanoinki miehelle siinä tilanteessa, että sen pitää lopettaa tollanen käytös. Mä tuin ja ymmärsin sitä sillon, kun sillä oli huono olla. Nyt sen pitää yrittää ymmärtää mun oloa.

Ps. Miten kauheelta voikaan tuntua olla ihmisten seurassa? Kaikkeen joutuu kiinnittää niin paljon huomiota. Hengittäminen. Pystyssä pysyminen. Kuuntelu. Vastaaminen. Itkemättä oleminen.

Se kun...

Kun et jaksa avata ulko-ovea, koska joutuisit nostamaan käden ja avaamaan taskun vetoketjun, jotta saisit avaimet.

Kun keräät ulko-oven takana voimia, nostaaksesi käden ovikellolle.

Kun alat itkeä loputtomalta tuntuvaa itkua hävitettyäsi silmälasien puhdistusliinan. Joka kuitenkin oli siellä mistä sitä etsitkin.

Kun kilometrinkin kävely tuntuu niin ylitsepääsemättömän pitkältä matkalta. Ja joudut menemään sen autolla.

Kun menet pieneen nurkkaukseen kyykkyyn, jotta saisit itkeä ilman, että mies huomaa.

Kun et voi tunnilla keskittyä opetukseen, koska et ymmärrä kirjaimia. Saati puhetta.

Kun saat tunnilla ahdistuskohtauksen kaiken hälinän takia.

Kun et voi kaupassa tehdä ostoksia, koska ihmisten paljous vie kaiken huomion.

Kun tulet kotiin, huomaat, että mies on laittanut jo viikkaamasi puhtaat pyykit takaisin narulle, itket puoli tuntia putkeen.

Kun tajuat esittäneesi jaksavaa pitkän aikaa. Kun tajuat, että nyt ei enää pysty.

Kun haluaisit vain mennä hiljaiseen, tyhjään huoneeseen makaamaan lattialle ja tuijottaa kattoa. Ja olla ajattelematta. Viettää siellä viikon.