Tälläinen äiti olit minulle. Toivottavasti se ei ole periytyvää.

Muistan kuinka väritettiin illalla värityskirjaa olohuoneen lattialla. Silloin olitte vielä isän kanssa naimisissa. Muistan myös sen, kuinka olin joutunut mankumaan sinua mukaani. Kuitenkin keskityit vain televisioon.

Muistan kuinka halusin leikkiä kanssasi ulkona kotia. Olit antanut minulle vanhentuneita mausteita leikkehin. Oli ihanaa päästä kokkaamaan oikeista aineista. Aurinko paistoi. Muistan myös sen, että sinä et leikkinyt kanssani. Sinä otit vain aurinkoa etkä halunnut minun häiritsevän.

Muistan, että alle kouluikäisenä juoksin kesällä ilman paitaa ulkona. Olimme juuri veljien kanssa uineet kahluualtaassamme. Muistan myös kuinka sanoit minulle, etten saisi juosta pihalla ilman paitaa. En ymmärtänyt miksi veljet kuitenkin saivat mennä miten huvittaa.

Muistan kuinka rakastin haravointia. Pihassamme oli iso vaahtera, jonka lehtien tippumista odotin aina innolla. Rakastin sitä lehtikasan pöyheyttä ja syksyn viileää tuulta. Haravoin usein heti kun pienikin määrä lehtiä oli ehtinyt tippua maahan. Muistan myös kuinka lannistit minut sanomalla, että turhaa on haravoida vielä kun kaikki lehdet eivät ole tippuneet.

Muistan kuinka olin erään ystäväni synttäreillä. Olin alakoulussa silloin. En osannut mennä sinne, joten menimme yhdessä pyörillä. En tosin myöskään osannut sieltä kotiin. Onneksi sentään ystäväni äiti osasi huolehtia minusta.

Muistan kuinka olin lähdössä kesäleirille. Minua jännitti paljon. Olisin halunnut, että tulet saattamaan. Et tullut. Olit kesälomalla.

Eteisessä laittaessani kenkiä jalkaan astuin kuolleeseen ampiaiseen ja se pisti varpaaseeni. Se sattui kovasti ja aloin itkemään. Sinä otit pistimen pois varpaastani, mutta et lohduttanut.

Muistan, että ollessani kesäleirillä minulla alkoi kova vatsakipu ja pyörrytys. Minulla oli myös kuumetta. Ja housuissa jotain ruskeaa. En ymmärtänyt mitä se oli. Olin aivan tietämätön kuukautisista.

Muistan kuinka tulin eräänä aamuna alakertaan kun kuulin ääniä. Ihmettelin, miksi joku on jo näin aikaisin hereillä. Portaissa näin kuinka suutelit miesystävääsi. Hän ei ollut koskaan lähtenyt illalla. Miksi salasit sen?

Muistan kuinka veljeni pyysi sinulta, ettei miesystäväsi tulisi taas kylään illaksi. Suostuit. Oli ihanaa olla vain perheen kesken. Ilman ketään tuntemattomia. Muistan myös kuinka itsekin pyysin kerran. Et suostunut.
 
Muistan, kuinka veljeni oli puhunut tyttöystävälleen lankapuhelimella todella suuren laskun. Olit vihainen hänelle siitä ja otit laskun hänen kuukausirahoistaan. Muistan myös kuinka laitoit lankapuhelimeen eston, ettei kännykkänumeroihin voinut soittaa. Minulla ja pikkuveljelläni ei ollut kännyköitä tuolloin. Emme pystyneet soittaa isälle.

Muistan kuinka sanoit, että saamme aina soittaa isälle sinun kännykästäsi. Emme saaneet. Ainakaan silloin kun halusin kertoa isälleni haluavani pois sinun luotasi.

Muistan kuinka riitelimme jostain asiasta yläkerran olohuoneen tietokoneen edessä. Otit minua käsivarsistani kiinni. Kynsistäsi jäi syvät jäljet, joihin kirvelsi. Muistan kuinka yritin päästä irti. Kynnet menivät vain syvemmälle. Miesystäväsi tuli hätääntyneenä viereen ja sanoi sinulle:"Sun ei pitäis tossa tilassa tapella noin rajusti." Sitten päästit minusta irti. Miesystäväsi raahasi minut huoneeseeni ja lukitsi minut sinne. Kynsistäsi tulleet haavat vuosivat verta. Halusin pois.

Muistan kuinka riidan jälkeen ihmettelin miesystäväsi lausahdusta. Lause selveni kuitenkin, kun olit unohtanut ultraäänikuvan pöydälle. Vihasin sitä heti. Onneksi en ole joutunut näkemään sitä. En tiennyt sen syntymästäkään ennen ristiäispäivää, kun veljeni tuli hakemaan pukunsa kotoa isältä. Minua ei oltu kutsuttu. En tosin olisi mennytkään.
---
Isä välillä yrittää saada minut antamaan anteeksi sinulle. En ole kertonut hänelle, että kävit minuun käsiksi. Jos kertoisin, hän vain suuttuisi sinulle turhaan.

Tälle asialle ei voi tehdä enää mitään.