perjantai 12. huhtikuuta 2013

Mun vanhemmat eros vuonna 99.

Olin just täyttäny 7. Muistan ku oltiin toista viikonloppua käymässä iskän luona ja oltiin jo saatu jotain herkkuja tyyliin jäätelöä. Sitte iskä anto meille luvan ottaa kaakaota. Muistan ku kaikki neljä oltiin sitten innoissamme tekemässä siinä keittiössä sitä kaakaota ja sanoin iskälle vitsinä, että se yrittää lahjoo meitä ku saadaan kaikkee. Se vaan sano surullisesti, et se vaan haluu pitää meitä hyvänä, koska... Eikä se lopettanu sitä lausetta.

Jotenki jääny mieleen ku sillon tajusin et kaikki on muuttunu eikä ne muutu takas ikinä.

Toivottavasti mun lapsien ei tarvitsis ikinä kokee mitään tollasta, vaikka kyllähän se kai vahvistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti