perjantai 20. syyskuuta 2013

On helpottanut se, että mies vihdoin kuunteli, kun kerroin, etten jaksa enää.

Mutta silti tuntuu tosi pahalta, kun se vähättelee mun tuntemuksia.

Eilen käveltiin parkkipaikalla autoa kohti ja sanoin, etten taida jaksaa kävellä sinne asti ja ehdotin, että pidetään tauko. Se sano, että nyt mun pitäis lopettaa toi ylireagointi.

Mutta kun mä en ylireagoinut. Se tuntemus oli tosi. Sillä hetkellä tuntui, että maailma pienenee järkyttävällä vauhdilla ja kaikki se massa tunkeutuu mun kalloon. Tuntui siltä, että pyörryn, jos otan enää yhdenkin askeleen. Tuntui siltä, että hengittämisellä ei ole mitään merkitystä.

Sanoinki miehelle siinä tilanteessa, että sen pitää lopettaa tollanen käytös. Mä tuin ja ymmärsin sitä sillon, kun sillä oli huono olla. Nyt sen pitää yrittää ymmärtää mun oloa.

Ps. Miten kauheelta voikaan tuntua olla ihmisten seurassa? Kaikkeen joutuu kiinnittää niin paljon huomiota. Hengittäminen. Pystyssä pysyminen. Kuuntelu. Vastaaminen. Itkemättä oleminen.

4 kommenttia:

  1. Niin tuttuja fiiliksiä. Voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:-) ei aina oo huono olo. Mutta välillä vaan pistää yli eikä jaksa:-/

      Poista
  2. Kovasti voimia sinne <3

    mä muistan vielä liian hyvin miltä tuntui kun ei jaksanut muuta, kuin siirtyä sängystä sohvalle.

    Saatko apua mistään?

    VastaaPoista
  3. Voimia <3 Mä oon käyny tuon saman läpi muutama vuosi sitten. Liian hyvin muistissa.

    VastaaPoista