torstai 19. syyskuuta 2013

Se kun...

Kun et jaksa avata ulko-ovea, koska joutuisit nostamaan käden ja avaamaan taskun vetoketjun, jotta saisit avaimet.

Kun keräät ulko-oven takana voimia, nostaaksesi käden ovikellolle.

Kun alat itkeä loputtomalta tuntuvaa itkua hävitettyäsi silmälasien puhdistusliinan. Joka kuitenkin oli siellä mistä sitä etsitkin.

Kun kilometrinkin kävely tuntuu niin ylitsepääsemättömän pitkältä matkalta. Ja joudut menemään sen autolla.

Kun menet pieneen nurkkaukseen kyykkyyn, jotta saisit itkeä ilman, että mies huomaa.

Kun et voi tunnilla keskittyä opetukseen, koska et ymmärrä kirjaimia. Saati puhetta.

Kun saat tunnilla ahdistuskohtauksen kaiken hälinän takia.

Kun et voi kaupassa tehdä ostoksia, koska ihmisten paljous vie kaiken huomion.

Kun tulet kotiin, huomaat, että mies on laittanut jo viikkaamasi puhtaat pyykit takaisin narulle, itket puoli tuntia putkeen.

Kun tajuat esittäneesi jaksavaa pitkän aikaa. Kun tajuat, että nyt ei enää pysty.

Kun haluaisit vain mennä hiljaiseen, tyhjään huoneeseen makaamaan lattialle ja tuijottaa kattoa. Ja olla ajattelematta. Viettää siellä viikon.

4 kommenttia: