Eilen olin tulossa laittaa linkin siihen mun unelmien taloon, mutta se olikin myyty jo ekasta näytöstä. En ihmettele, se oli hyvin hinnoteltu ja täällä kaupungissa ei oo kovin paljoo tollasia nuorelle parille/pienelle perheelle sopivia move-in-ready-rivitaloja myynnissä. Meillä ei ollu mitää aikomustakaan siis ostaa sitä, mutta silti harmittaa. MUN TALON OTTI!! :D
Mutta koska siitä, etten päässy(joutunu?) julkasee sitä linkkiä täällä, tuli niin helpottunu tunne, nii en aio kertoo, missä asun. Mun mielestä siitä, että julkasen kotikaupunkini ei oo pitkä matka siihen, että julkasen muita yhteystietoja itsestäni. Muutaman blogin pitäjät tietää mun etunimen, mutta he eivät kuitenkaan tiedä nykyistä sukunimeäni.
Nykyisen sukunimen kanssa pitää olla niin varovainen, koska tän sukunimen edustajia on suomalaisissa yhteensä vaan 30. Ja tunnen ne kaikki. Miehen suku. Ja tää harvinainen sukunimi yhdistettynä siihen, että mun etunimikään ei oo mistään suosituimmasta päästä... Pelottaa, että joku tunnistaa.
Haluun suojella siis omaa yksityisyyttäni. Omaa tulevaisuuttani. Miehen yksityisyyttä. Ja sen perheen ja suvun.
Tää on pieni kaupunki. Tai iso pinta-alaltaan, mutta vähän asukkaita. Ja tää sukunimi täällä kaupungissa on... tunnettu. En haluu kehuskella, koska se ei oo kehuskelun arvonen. Se tuottaa hankaluuksia arkielämässä. Kun kerron sukunimeni lääkärille, Kelan henkilökunnalle, jopa työnantajalleni, kaikki on kuullut tästä suvusta. Kaikilla on oma ennakkokäsityksensä. (Nyt kuulostaa, että suvussa olis joku rikollinen :D Mutta totuus on siis se, että miehen isän suvulla oli täällä pitkään menestyvä yritys, jonka takia kaikki tuntee suvun.) Ne kuvittelee myös tuntevansa mut, vaikken tavallaan edes kuulu sukuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti