Tai en suoranaisesti onneton. Olen onnellinen, mutta tunnen sisälläni niin pahan tunteen. Se ei oo kipua. Se on niin suurta pelkoa, että se muuttuu jo ahdistavaks.
Haluaisin puhua lapsesta koko ajan. Mutta en voi. Sen takia, ettei mies pelästyis. En halua sitä pelästyttää ja ajaa pois. Haluan pitää sen mielummin ku saada lapsen.
Mut niin kauan ku en voi siitä puhuu, mun paha olo tulee vaan kasvamaan.
Joskus kyllä tulee sen aika, että se häviää.
Moikka ! Täällä ensimmäistä kertaa sivuillesi tupsahtanut kommentoimassa ! Kirjoitat kivasta aiheesta ja mukavaa, että joku toinenkin 20w on jo karauttanut naimisiin. Mua häiritsee tosi paljon tuo tekstin fontti, en saa oikein selvää siitä. Ehkä jos se olisi suurempaa tai ei niin käsinkirjoitetun näköistä?
VastaaPoistamut mä tykkään tosta fontista. Se on jotenki mun tyylinen. Onks pakko vaihtaa?;(
PoistaYhdyn kyllä siihen, että fontti on hankala ja epäselvä. Mutta sisältö sen takana on ihanasti kirjoitettua. :)
VastaaPoista- maria