lauantai 23. helmikuuta 2013

Tänää on sen meijän tutun lapsen ristiäiset.

En menny. En pysty. Mies meni. Ja oon vähän surullinen siitä, että se jätti mut yksin.

6 kommenttia:

  1. En mäkään olis menny. Sillon kun me yritettiin vielä niin mä tein kaikkeni välttääkseni esim yhtä tuttavapariskuntaa jolla on pieni vauva. Mies heitä näki, eikä se mua haitannut koska olivat muutenkin enempi hänen kavereitaan. Mutta vittu että otti päähän kun mies antoi parikin kertaa tälle samaiselle pariskunnalle luvan tulla meille, vaikka olin tehnyt hyvin selväksi etten siinä tilanteessa välittänyt yhtään heidän seurastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä. Kauhee tilanne, jotenki ku toisen lasta pitäis ihailla. Ja onhan ne kaikki ihania, mutta mielummin vaan menis itkemään jonnekki muualle ku tuijottaa sitä lasta siinä äidin sylissä. Tai pahempi on se ku kysytään:"Haluutko ottaa syliin?"

      Olisin vaan halunnu et se jää mun luokse ku on niin surullinen olo.

      Eilen oli kauheeta, ku käytiin ostamassa sille lapselle kastelahja. En halunnu itte ostaa sille mitään, olisin halunnu, että mies hoitaa sen yksinään. Mutta se pyys mut mukaan.

      En vaa olis halunnu olla siinä vieressä. Ostamassa jollekki toiselle lapselle. Olisin halunnu ostaa meidän lapselle.

      Ja kutsu tonne ristiäisiinkin tuli aika ajattelemattomasti, ku oltiin siellä kavereilla käymässä. Yritä siinä nyt olla kohtelias. Jälkeen päin sanoin miehelle, että laittaa viestin niille, etten pääsekkään.

      Poista
    2. No mä allekirjotan kyllä ihan ton kaiken mitä eellä kirjotat. Toi just kun kysytään siitä syliin ottamisesta on kyllä pahinta kun muutenkin ahistaa. Ja sitten kun tuntuu vaan että vaikka pienen lapsen vanhemmilla ei olis se lapsi mukana niin siitä lapsesta pitää puhua koko ajan. Ite oon oikeen vältellyt kavereiden kanssa kaikkia keskusteluja tästä raskaudesta kun ei sitä koskaan tiedä jos toisilla on vauvahaaveita mutteivat vaan kerro niistä.

      Mä en kyllä olis mennyt ostaan tuota lahjaakaan. Oon varmaan tosi paska ihminen mut jos mulle ois tullut toi kutsu niin oisin heti vaan sanonut että on muuta menoa ei päästä tuleen. :D

      Poista
    3. no siinä kutsumistilanteessa mulla oliki sellanen deer in the headlights-fiilis. Silmät suurina vaan ajattelin:"omg, apua mitä mä teen?!" olin sitte ihan hiljaa vaan ja mies vastaa hirmu innoissaan, että totta kai tullaan. Ööh?

      Oot tosi ajattelevainen toisia kohtaan ku et turhia höpise raskaudestas. Mut toivottavasti siitä ei vaan mee se ihanuus pilalle ku et kaikille pääse hehkuttamaan :)

      ja kyllä mulla ainaki on niin että kuuntelen toisten raskaus/lapsi juttuja välillä ihan mielellänikin. Mutta ongelma onki se, etten oikeen osaa reagoida niihin juttuihin. Yleensä vastaan vaan:"aijjaa" vaikka se olis ollu kuin mielenkiintonen juttu.

      Poista
    4. Joo samaa aijjaata tuli itekin paljon käytettyä :D

      Onneks mulla on noita jo lapsen omaaviakin kavereita että heidän kanssaan voi sitten ihan vapautuneesti hehkuttaakin raskautta. Ei jää sitten mitään patoutumia senkään suhteen.

      Mutta vielä muuten toisinaankin jos ollaan isossa porukassa jossa on myös niitä lapsettomia ja lapsellisia niin koen oloni vaikeaksi jos nuo lapselliset alkaa lapsettomilta esim kysellä että no koskas te sitten teette lapsia tms. Mun mielestä aika noloakin jopa. :S Ite oon vaan sitten hiljaa ihan vaan varmuuden vuoksi niissä tilanteissa :D

      Poista
    5. no hyvä ettei jää patoutumia <3

      mä en onneks vielä oo kovin montaa kertaa kohdannu tota:"no koskas te?" mutta silti ne tilanteet on vaikeita. Ei siinä tiedä mitä vastata. "mun puolesta vaikka heti mut toi mies ei vielä oo valmis"? Mitenköhän kysyjä reagois?

      Yleensä vaan vastaan etten tiiä. Ja angstin sitten pään sisäisesti :D

      Poista