Yllättävän helppoo se kuitenki oli. Päätin vaan, että nyt syön vähemmän. Muutamassa päivässä se tuli jo ihan rutiiniks, että syön 5 ateriaa per päivä, noin 200-300kcal/ateria. Eikä edes ole nälkä missään vaiheessa ollut.
Hankalaa on vaan ajatukset. Huomasin, että en siitä syömishäiriöstä olekkaan parantunut. Pää sanoo hetkittäin, että pitäis vaan lopettaa syöminen, laihtuisin nopeemmin. Onneks järki on kuitenki kasvanu sen verran, etten anna noille ajatuksille mahdollisuutta pahentua.
Olihan noi ajatukset pitkään poissa. Ku muutin miehen kanssa yhteen, lopetin vaan siitä ruoasta stressaamisen. En kokenu sen enää haittaavan mua, jos söin. Kun söin. Onnellisesti söin mitä halusin ja kuinka paljon halusin. No se nyt näkyy:D
Kannattaa varmaan kyllä kertoo miehelle. Että se vois varmuudeks vahtii mua. En kuitenkaa haluu sitä sairautta enää, vaikka se tuntuiskin nyt parantavan kaikki ongelmat. Koska noin mun pää ajattelee, vaikka toisaalta tiedän, ettei se oo totta. Ja toisaalta taas en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti