Kuinka monta?

Meidän perheessä oli mun kasvaessa neljä lasta. Eli minä ja mun kolme veljeä. Nyt vanhempien eron jälkeen se "perhe" käsitys on muuttunut, mutta ei siitä enempää.

Kuvittelin kuitenki pitkään, että neljä lasta on ainoa oikea määrä lapsia. Jos on vähemmän, se perheen tekeminen vielä kesken. Ja siis en pystyny kuvittelee, että jollain vois ees olla enemmän kun neljä lasta! Voi sitä määrää!

Sitten kuulin, että joillakin saattaa olla jopa 20 lasta. Luin sen jutun Hesarin kuukausiliitteestä vuonna roska ja pölypallero. Siinä oli haastateltu muutamaa suomalaista perhettä, joilla oli kaikilla iso perhe. Siinä kerrottiin niitten elämästä ja niitten tavoista hoitaa iso perhe. Eniten mieleen painu se, että jossain perheessä ostettiin joululahjat kaikille vasta joulun jälkeen, ku alkaa alennusmyynnit.

Siinä vaiheessa tuli sellanen olo, että DÄÄM! Ihmisillähän saattaa olla vaikka kuinka paljon lapsia. Olin sitä mieltä, että ittekki haluun tollasen ison perheen. Olin pettyny, koska en ollu lestadiolainen, koska se oli mun ajatuksissa ainoo mahdollisuus saada iso perhe. Kuitenkaan siinäkään vaiheessa se "alle neljä lasta" ei ollut mahdollista vieläkään.

Sitte teini-iässä taas ajattelin, että neljä olis mun mielestä ihana määrä lapsia. Tuttu ja turvallinen. Sitten tapasin mun miehen. Niitten perheessä oli vaan kolme lasta. Ja sen perheen vanhemmat on vielä naimisissa. Kuvittelin, että ehkä se "vaan kolme lasta" on jotenki syy siihen, että he ovat vielä naimisissa. Ihan hölmöjä ajatuksiahan noi on, mutta sillon se oli jotenki... totuus. Ja onhan se osittain. Ei oo niin montaa lasta viemässä aikaa pois suhteelta. Päätin, että neljä lasta on aivan liikaa. Kolme sen olla pitää.

Sitten vuosien jälkeen tuli puhe miehen kanssa siitä, että kuinka monta lasta toinen haluis. Vastasin sillon kolme. Mies sano, että itte on aina kuvitellut kahta lasta. Toi luku oli jotenkin järkytys mulle. Siis miten se ei voi haluta kolmee lasta kun senki perheessä oli? Mutta taas hölmöt ajatukset meni pois :D

Nyt musta tuntuu, että kolme lasta on liikaa. Haluisin vaan sen yhden. Sille mulla riittäis varmasti kaikki rakkaus, huomio ja huolenpito, mitä se tarvitsis. Kaks lasta ehkä vielä pystyisin kasvattaa kunnollisiks. Ehkä se kaks olis parempiki, koska en haluu mitään itsekästä ipanaakaan kutsuu leikkikentällä omaks lapseks :D