Se on tehny sen selväks moneen kertaan jo. Mut kuitenki se kiusaa mua sanomalla asioita. Asioita, jotka viittaa siihen, että se ajattelee asiaa. Että se harkitsis asiaa. Se tossa yks päivä sano, että nimettäis meijän lapsi Taaviks sitten voitais kutsuu sitä Taavi-vaaviks (ku me kutsutaan koiraaki hauva-vauvaks).
Tollaset asiat jotenki vaivaa mua. Mut entä jos sille ei tuukkaa koskaan sitä aikaa, että se olis valmis? Entä jos sille ei tuukkaa koskaan niin kovaa halua ku mulla on? Olis niin ihanaa, jos seki haaveilis tästä asiasta.
Ku mulla olis nyt hyvä aika. Ku olis kiva nyt saada lapsi ennen "oikeeta elämää" eli sitä ku valmistun. Koska tiedän, että sitten ne ensimmäiset vuodet tulee olee sitä kauheeta "yks vuoro siellä ja toinen tuolla". Ja koska oon tän ikänen ja vielä naimisissa niin tietenki työnantajat kuvittelee, että heti, jos saan vakituisen viran, jään äitiyslomalle. Ja jotenki kuvittelen, että jos se lapsi jo olis sillon nii ne ajattelis...suopeemmin.
En oo vieläkää kertonu tästä blogista miehelle. Aina ku ajattelen tätä nii tulee tosi syyllinen olo, koska toisaalta haluisin puhuu tästäki blogista sille...mut...tiedän ettei se haluu enää puhuu tästä lapsi-asiasta ja tiedän et se vaan suuttuis mulle ku kerron täällä niin avoimesti (ku joku muka voi tunnistaa, siis ihan kauheeta).
Ei munkaan mies tiedä mun blogista ;) kirjottelen aina salaa. Kyl mä uskon et sun miehes miettii sitä. Annat sille vaan aikaa.
VastaaPoistaonks sulla koskaan syyllisyyttä siitä, ettei se tiedä sun kirjottelusta?
Poistakyl mä tiedän, et se miettii sitä. just tollaset pienet jutut aina paljastaa sen. mut ku noi pienet jutut myös satuttaa mua, koska mä tiedän sitte, että se ajattelee sitä. mut MIKS SE EI VOI SITTEN PUHUU MUN KANSSA TÄSTÄ? ku tuntuu vaan, et se kiusaa mua noilla jutuilla. tuntuu yhtä pahalta ku joku muu kysyy, että millos meinaatte lapsia yrittää? (vittuuks se sulle kuuluu? millos meinaat aivot hommaa?)
Ei oo syyllisyyttä, tää on mun harrastus ;) sitäpaitsi sit se ei joudu kuuntelee niin paljon mun höpöhöpö juttuja :)
PoistaMiehet nyt vaan on miehiä. Kyllä se sitten ajan kanssa sen suunsa avaa, se ei oo vielä vaan valmis :) maltti on valttia.
Miehet käy varmaan useimmiten vähän hitaalla näissä vauvantekoasioissa. Niiden ajatukset eivät ohjaudu luonnostaan lisääntymisasioihin vaan elän luulossa että niitä tulee hieman tuuppia sinne suuntaan... Maltilla toki mutta sinnikkäästi silti. ;)
VastaaPoistakyylä niitten ajatus siihen lisääntymisen harjotteluun ajautuu mut ei siihen lopputulokseen;D
Poistamut miten tota tuuppimista sais jotenki nopeutettuu? siis ettei tarvis sitä alotuspäätöstä oottaa 5+ vuotta? mielummin ku haluisin nyt heti:D olisko jotain katapulttia jolla sais tän kaiken käyntiin?
Anteeks, mutta kuulostaa kamalalta. Toinen haluaa lapsia kyllä lapsia mutta ei vielä. Olette juuri menneet naimisiin ja iästäsi päätellen myös miehesi olisi nuori. Kuka sanoo että odotusta on luvassa vielä viis vuotta? Voihan se olla vaan puoli vuotta tms..
VastaaPoistaMä oikeasti suosittelen että rauhoitut! Oot vast lopettanut pilleris, menee helposti yli vuosikin ennenku kuukautisrytmis löytyy. Ja senkin jälkeen se voi vielä heitellä. Ei ehkä jokaisesta parin päivän menkkamyöhästyksestä tarvii seota, kun ehkäisykin on kunnossa. Säästä rahaa ja odota se viikko ainaki. Jäisipä enemmän säästöön.
Ja tosiaan suosittelen että ostat kalenterin johon merkkailet niitä kiertopäiviäs jne jotta kun sun mies ön valmis niin tunnet jo kehosi ja osaatte löytää ne hedelmälliset hetket.
Keskity kouluun, rakkauteen, oman kehon tuntemiseen ja elämään. Jatkuva stressi vaan heikentää sitä paitsi mahkuja tulla raskaaksi. Toistuvalla painostuksella voit saada aikaan päinvastaisen ilmiös miehessäsi kuin mitä toivot. Olemalla oma itsesi, keskittymällä teihin, hänkin voi haluta nopeammin lapsen.
Ja kun vaan elät päivän kerrallaan, niin nuo kuka rakastaa ja ketä eniten -kysymykset jää. Kaikki löytää paikkansa kyllä.
Eilistä et voi muuttaa, huomisesta et voi tietää. On vain tämä päivä, käytä se hyvin.
mies on 22 vuotta.
Poistaja tarkotin tolla viidellä vuodella sitä, että se on niin, että jos se lapsi ei tuu nyt, niin sitten seuraava tilaisuus tulee vasta sitten kun oon saanu vakituisen työn. koulusta voi ottaa sen kaks vuotta pois, mutta töihin ei niin vaan pääse.
pillereiden lopetuksesta on itseasiassa nyt vuosi:D ja ehkäisy ei aina ole kunnossa, eli siis saanko sekoilla jokaisesta myöhästymisestä?
kyllä mä tiedän kiertoni ja tunnen joka helvetin ovulaation tosi voimakkaasti, siks mä niitä pillereitä käytinki, että kivut laimentuis:D
en painosta miestäni. siks mä perustin tän blogin, että voisin täällä sanoo kaikki lapsettomuudesta tulevat ajatukset, enkä häntä vaivais näillä asioilla koko ajan:)
Kivasti virheitä viestissä kun kännykällä rustaa, mutta pointtini lienee selvä. Tsemppiä kuitenki, usko pois itsensä rahoittaminen ön mahdollista. Opettelua vaatii...
VastaaPoistaToki saat sekoilla just niin paljon kuin haluat, oma on blogisi. Ajattelin vain kehottaa ihan yleiseen rauhallisuuteen ja malttiin. Ihan omankin mielenrauhasi vuoksi, kun kuten jossain jo mainitsit niin stressii on. Ja kuten sanoin niin stressi ei taas helpota raskautumista.
VastaaPoistaItsekin otan välillä lapsettomuuden pirun raskaasti, mutta koitan pyristellä siitä irti mahdollisimman nopeasti. Melkein viisi vuotta jo yritystä takana, joten siinä mielessä symppaan täysin yrityksen aloittamista jo nyt, jos se elämäntilanteeseen kerran sopii, koska kuten itsellä kävi niin ainakin tää +5vuotta on jo mennyt ilman tulosta.
Kannattaa näistä puhua vakavasti miehen kanssa, istua alas ja kertoa miksi se on tärkeää juuri nyt ja miksi se sopisi juuri nyt. Ja käydä ihan realistisia odotuksia läpi, ei vain nimiehdotelmia (kärjistetysti). Ehkä hänkin alkaa sitä kautta ymmärtämään tilanteen. Jos ei niin sitten vaihtoehdoksi ei jää kuin ajan kanssa toimiminen, painostaminen tai huijaaminen, eikä siltikään lopputulos ole varma.
Kaikesta huolimatta toivon tsemppiä miehen pään kääntö-projektillesi, sekä beibiytymiseen. Usko pois, päivä kerrallaan eläminen auttaa paljon, sillä kuten olen oppinut
- tänään ei tarvitse ratkaista koko elämäsi ongelmia
- jos en voi saada sitä mitä haluan, yritän pitää siitä mitä minulla jo on
:)
Mut siis... mähän en halua tulla raskaaksi vielä. Vaikeeta se on myöntää, mutta se, ku oli viimeks niin paljon myöhässä, sai mut tajuumaan kuinka paljon mä sitä myöhästymistä panikoin. Siis mä...haluan ja en halua.
PoistaJa toistan uudelleen: en painosta miestä. Vitsailen siitä täällä kyllä välillä, mutta en sitä ala... aivopesemään tähän mun ajatusmaailmaan että nyt-heti. Hänellä on varmasti syynsä siihen, ettei lasta vielä halua. Hän on oikeutettu omaan mielipiteeseensä. Ja hänellä saa olla syynsä. Syyt, jotka nyt sattuvat olemaan sellaisia, ettei hän halua mun kanssa niitä jakaa. Se on ihan ok.
Kuitenkin tän kaiken helpottaa se, että todennäköisesti JONAIN PÄIVÄNÄ hän sanoo olevansa valmis yritykseen. Sitä päivää odotellessa mä annan itselleni luvan toivoa "vahinkoa" (mun puolelta toivottua, miehen puolelta sitten pelkkä vahinko;D vaikkakin silti rakastettu!).
Koska loppujen lopuksi: mistä mä edes tiedän haluanko mä sitä lasta? Mutta tässä päivässä mä tiedän, että mä rakastan mun miestä ja mä haluan sen mun lähelle aina. Siitä lapsesta ei voi sitä tietää.
Noi on hyvät lähtökohdat <3 kaikkeen :)
VastaaPoista