Kyllä varmasti. Mun mies ainakin on ollu ihan masiksissa kun ei sitä vauvaa alkanut kuulumaan sitten millään. Ja nyt kun se plussa vihdoin ja viimein tuli niin se on ollu ihan super onnellinen. :)
Uusi lukija ilmottautuu o/ Ja haluaa jakaa tarinansa näistä kummallisista otuksista, jota miehiksi kutsutaan...
Mekin miehen kanssa olimme haaveilleet vauvasta jo varmaan vuoden verran ja mies ihasteli yhtä lailla vauvamasuja kuin minäkin. Puhuimme asiasta paljon ja lopulta mieleen alkoi iskostumaan vauvayrityksen aloituskin, joka suunniteltiin kesäkuulle. "Kesällä olisi aikaa ja muutenkin mieli olisi rento." Minähän olin iha täpinöissäni jo toukokuussa ja odotin kuin kuuta nousevaa, että pääsisin vihdoin antamaan jotain vastinetta haaveilleni. Mutta mitä tekee mies? Alkaa epäröidä!
Vauvaasiat saivat miehen ärtyneeksi, joten jouduin pitämään vauvapuheet sisälläni ja monena iltana itkin haaveideni romuttumista. Mutta en halunnut painostaa, joten päätin olla vahva ja antaa virran viedä mukanaan. Sitten eräänä iltana mies kallisti minut sänkyyn ja sanoi, että nyt on sen aika. Ja otettiinpas pari viikkoa etumatkaan yrittämiseen :)
Eli ilmeisesti miehetkin tarvii aikaa ja tukea ajatuksilleen, aivan kuten naisetkin. :) <3
Kyllähän ne niin tekee. Mun oma ainakin. Hän on mieheksi aika kova unelmoija ja minä taas naiseksi kai melko maltillinen, joten tuntuu, että meillä on höpinät aika samalla tasolla. Ja itseeni verrattuna se ilmeneekin paljolti samoin tavoin, kuten huokailuin telkkaria katsellessa "meidän vauva varmaan näyttäisi tuolta, jos se tulisi sinuun". Ja tietysti kaikki "meidän lapselle sitten" -ajatusleikit päälle. Onpa se sanonut suoraankin, että miksei meillä voi olla jo lasta.
Mutta, meillä ei tule olemaan vielä muutamaan vuoteen edes yritys käynnissä, kun mulla on vielä opinnot kesken ja mieskin vasta inttiä käy, jatkaen sieltä opiskelemaan. Että en sitten tiedä, miten suhtaudutaan, kun oikeasti olisi homma käsillä. Ei tuo ainakaan ensi kesänä saapuvaksi odotetun koiranpennun suhteen meinaa pysyä housuissaan. :D
no meillä on niin että minä unelmoin ja suunnittelen kaiken valmiiks eläkeikään asti ja mies suunnittelee seuraavan aterian ajankohdan;D se ei paljoo ressaa asioista:D voi ku mäki oppisin siltä sen taidon!
Kyllä varmasti. Mun mies ainakin on ollu ihan masiksissa kun ei sitä vauvaa alkanut kuulumaan sitten millään. Ja nyt kun se plussa vihdoin ja viimein tuli niin se on ollu ihan super onnellinen. :)
VastaaPoistaKyllä mä tiiän ainakin muutaman miehen :)
VastaaPoistaKyllä mun mies ainakin kärsi :)
VastaaPoistaKyllähän ne kärsii. Valitettavasti ei vaan tässä osoitteessa! :-(
VastaaPoistaniinpä. miks ei mun mies?
PoistaUusi lukija ilmottautuu o/ Ja haluaa jakaa tarinansa näistä kummallisista otuksista, jota miehiksi kutsutaan...
VastaaPoistaMekin miehen kanssa olimme haaveilleet vauvasta jo varmaan vuoden verran ja mies ihasteli yhtä lailla vauvamasuja kuin minäkin. Puhuimme asiasta paljon ja lopulta mieleen alkoi iskostumaan vauvayrityksen aloituskin, joka suunniteltiin kesäkuulle.
"Kesällä olisi aikaa ja muutenkin mieli olisi rento."
Minähän olin iha täpinöissäni jo toukokuussa ja odotin kuin kuuta nousevaa, että pääsisin vihdoin antamaan jotain vastinetta haaveilleni. Mutta mitä tekee mies? Alkaa epäröidä!
Vauvaasiat saivat miehen ärtyneeksi, joten jouduin pitämään vauvapuheet sisälläni ja monena iltana itkin haaveideni romuttumista. Mutta en halunnut painostaa, joten päätin olla vahva ja antaa virran viedä mukanaan.
Sitten eräänä iltana mies kallisti minut sänkyyn ja sanoi, että nyt on sen aika. Ja otettiinpas pari viikkoa etumatkaan yrittämiseen :)
Eli ilmeisesti miehetkin tarvii aikaa ja tukea ajatuksilleen, aivan kuten naisetkin. :) <3
Anteeksi tämä hillitön kommenttiripuli... :D
tosi mielenkiinnolla luen toisten kokemuksia tästä! antaa toivoa, että ehkä se omakin mies joskus sitten ku aika on sille oikee;)
PoistaKyllähän ne niin tekee. Mun oma ainakin. Hän on mieheksi aika kova unelmoija ja minä taas naiseksi kai melko maltillinen, joten tuntuu, että meillä on höpinät aika samalla tasolla. Ja itseeni verrattuna se ilmeneekin paljolti samoin tavoin, kuten huokailuin telkkaria katsellessa "meidän vauva varmaan näyttäisi tuolta, jos se tulisi sinuun". Ja tietysti kaikki "meidän lapselle sitten" -ajatusleikit päälle. Onpa se sanonut suoraankin, että miksei meillä voi olla jo lasta.
VastaaPoistaMutta, meillä ei tule olemaan vielä muutamaan vuoteen edes yritys käynnissä, kun mulla on vielä opinnot kesken ja mieskin vasta inttiä käy, jatkaen sieltä opiskelemaan. Että en sitten tiedä, miten suhtaudutaan, kun oikeasti olisi homma käsillä. Ei tuo ainakaan ensi kesänä saapuvaksi odotetun koiranpennun suhteen meinaa pysyä housuissaan. :D
no meillä on niin että minä unelmoin ja suunnittelen kaiken valmiiks eläkeikään asti ja mies suunnittelee seuraavan aterian ajankohdan;D se ei paljoo ressaa asioista:D voi ku mäki oppisin siltä sen taidon!
Poista