Inspiroiduin ajattelemaan eräästä lauseesta eräässä blogissa. (En nyt halua kertoa tarkemmin, koska en halua leimata ketään.) Lause oli kuitenkin jotain tähän suuntaan: "Eikös oikea aika lapselle ole silloin kun molemmat haluavat lasta?"
Ei, oikea aika ei välttämättä ole silloin kun molemmat haluavat lasta. Ei, vaikka kuinka sanoo ja vannoo, että selviäisi lapsen kanssa. Asian toistaminenkaan kun ei tee siitä totta.
Jos kaksi alkoholisoitunutta haluaa lapsen, onko oikea aika?
Jos kaksi juuri peruskoulun lopettanutta haluaa lapsen, onko oikea aika?
Jos kaksi työtöntä haluaa lapsen, onko oikea aika?
Jos kaksi opiskelijaa haluaa lapsen, onko oikea aika?
Jos kaksi kaukosuhteessa elävää haluaa lapsen, onko oikea aika?
Jos kaksi eron partaalla olevaa haluaa lapsen, onko oikea aika?
Entäs jos raskaus oli vahinko, onko oikea aika?
Kaikki tietenkin tekevät omat päätöksensä ajan oikeellisuudesta, enkä halua ketään loukata tällä tekstillä. Haluan ennemminki saada ajattelemaan. Siis ajattelemaan oikeasti, onko se oikea aika juuri nyt. Onko lapsen saaminen nyt oikein minulle, puolisolle, meille?
Lapselle?
Meidän kaikkien tulevaisuudelle? Tulisiko siitä tulevaisuudesta yhteinen vai kokisimmeko kaikki eri tulevaisuuden?
Joidenkin tulisi kuitenkin ottaa huomioon se, miten paljon päätös vaikuttaa elämään. Sekä omaan että tulevan lapsen.
Voiko lapsi saada kaiken tarvitsemansa?
Voiko lapsi olla onnellinen?
Vai olisiko lapsi vain oman onnen mahdollistaja?
Onko oikein antaa lapselle huonot elämän edellytykset jo edes ennen raskautumista?
Ymmärrän kyllä tämän tekstin kaksinaismoralismin(Pata kattilaa soimaa!). Ei ole oikea aika minunkaan elämässä lapsen hankkimiselle, mutta hei, en sentään edes yritä. Huolehdin siitä, ettei sitä pääse tapahtumaan.
Jos mies nyt sanoisi minulle:"Kyllä", ei se tarkottaisi suoraan sitä, että me mentäisiin makkariin kiusaamaan ohuiden seinien toisella puolella asuvia naapureita. Minulle se tarkottaisi sitä, että tehtäisiin yhdessä työtä sen eteen, että saavutettaisiin PAREMPI AIKA lapsen saamiselle. Nyt kun teen sitä työtä yksin.
Sanotaan, ettei oikeaa aikaa ole, mutta ei se tarkoita sitä, että aika lapselle olisi nyt. Voi kun jotkut ymmärtäisivät sen.
Hyviä pohdintoja sulla. Itsekin noita välillä tän yrittämisen hulluuden keskellä pyörittelee mielessään. Eikö me siksi olla vieläkään raskaana, kun aika ei ole oikea? Mutta kuka sen voi päättää? Eikö meidän parisuhde, asunto yms ole "riittävät" vauvan tulolle? Eikö ME olla riittävän hyviä ihmisiä äidiksi ja isäksi?
VastaaPoistaParas neuvo gyneltäni oli, että se mitä me voidaan tehdä on keskittyä parisuhteeseen ja tekemään siitä mahdollisimman hyvä. Eiköhän sitten vauvankin ole hyvä saapua siihen...
ihana neuvo tolta gyneltä kyllä:) tai siis... niinhän se kuulemma on että parisuhteeseen keskittyminen ei oo niin tärkeetä sitten ku vauva tulee.
Poistamulle tulee noista kysymyksistä aina mieleen, että ehkä ei siks oo vielä lasta tulossa, koska puuttuu jonkinlainen nöyryys tai ymmärrys maailman lujuudesta. että sitten ku sen on sisäistänyt nii ehkä sitten se joku, joka näistä asioista päättää, antaa mahdollisuuden tai ei.(ei tää ajatus oo kyllä ihan loppuunasti mietitty, mutta kuitennii)