tiistai 26. kesäkuuta 2012

Ahdistus.

Ei oo ketään kenen kanssa puhuis tästä. Kenelle kertois oikeesti miltä tää tuntuu. Tuntuu niin yksinäiseltä ja sekavalta. Järkihän sanoo, että eka ammatti ja sit vasta....elämä. Mut toinen puoli vakuuttaa mulle, että mä jos kuka pystyisin hoitamaan molemmat. Ja täydellisesti.

Kyllä mä pystyisin siihen.

5 kommenttia:

  1. Jep :/ mäki haluun opiskella viel toisen ammatin tän jälkeen, mut toisaalta haluun olla nuori äiti. Mut tää asia ei oo enää mun käsissä. Vauva tulee sit ku tulee (kunhan tulee nopeesti :DD)..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jotenki tuntuu siltä että koska mulla on tää mahdollisuus päättää nii oon tehny väärän päätöksen. Tuntuu niin väärältä haluta lasta ennen kun on "valmis".

      Nii ja kunhan tulee nopeesti ja mielellään nyt heti;)

      Poista
    2. Mut eihän koskaan oo oikeen hyvä aika? Jos opiskelen ammatin sit haluut saada oman alan töitä. Siellä töissäkin ois ihan hyvä olla vähintään vuosi, jos haluut vakipaikan. Sit jossain vaiheessa haluukin ylempään asemaan ja sit on kauhee kiire etc.. Sit huomaatki et olt 35 ja ilman lasta. Sillon on vaikeempi enää onnistua. Jokainen tekee omat päätökset, mutta mä oon sitä mieltä, että kunhan rakkautta riittää ja on vakaa taloudellinen tilanne niin vauvan on ihan hyvä tulla. Eihän sitä tiedä vaikka ei tuliskaan ollenkaan. Onhan se ammatti toki hyvä olla, mut ite en pidä sitä pakollisena. :) nää on vaan toki mun ajatuksia.

      Poista
    3. Totta, koskaan ei oo hyvä aika. Mut kuitenkin kaikilla on ne ajatukset et kun tämä ja tämä asia on paremmin. Mut saavuttaako kukaan sitä "parempaa" aikaa?

      Miks ei vaan oo jotain sellasta tyyppii joka vaa jonain päivänä ilmestyy ovelle sanomaan et heippa nyt on oikee aika?!:D

      Poista
    4. Niinhän se on :) se tyyppi on sun pään sisällä ;)

      Poista