Naiivius

Miten ihminen onkin niin naiivi? Milloin se oikein loppuu?

Ennen mä kuvittelin, että äänestämällä voi oikeesti vaikuttaa. Kyllä mä pressaa kävin äänestämässä, koska oli hyvä ehdokas, jota halusin tukea, mutta eduskuntavaaleissa en käyny. Ei niistä ehdokkaista kukaan ollut sellanen, jonka mielestä olisi ollut samat asiat tärkeitä kuin mun mielestä. Ja koska ollaan tälläsestä pikkukaupungista nii ei ne meidän äänestämät henkilöt ees saa huomiota eduskunnassa, että sais siellä ees jotain aikaan.

Ennen mä kuvittelin, että kun tekee kaiken täydellisesti koulussa, saa tulevaisuudessa ihan sormia napauttamalla kivan työn, menestystä, kunnioitusta ja paljon rahaa. Ei se ookkaan niin. Niitä työnantajia ei tunnu ollenkaan kiinnostavan se, kuinka hyvin on menestynyt. Niitä kiinnostaa se, että "osaa ottaa välillä rennostikin". Kyllä mä osaan, mutta mun mielestä koulutus ei oo sellanen paikka, että kannattais "ottaa rennosti". Siinä kuitenkin on kyse tulevaisuudesta.

Ennen mä kuvittelin, että ihminen alkaa haluamaan lapsia, kun on kaikki asiat kunnossa. Tai oikeestaan en pystynyt ees kuvittelemaan sitä aikaa, että itte haluaisin lapsia. Halusin lapsilleni niin paljon parempaa kuin missä itte elin, minkä olemassaolon tiesin. Nyt kuitenkin asiat on paremmin. Ja oon alkanut kaipaamaan omaa lasta. Vaikka mulla ei ees oo oikee aika siihen! Miten mä vielä jaksaisin ainakin 5 vuotta ilman lasta?

Maailma on lapsena niin mustavalkeeta. Miks kukaan ei kerro, että siellä on lisäks ne kaikki muut miljardi väriä?