Se oli iloinen. Mä olin iloinen.

Mä näin taas unta.

Sillä oli harmaa collegepaita.
Ja mustat housut.
Paidassa oli sini-vihreä kuva traktorista.
Ranteessa sillä oli kello.
Se oli ihan liian iso sille.
Mutta se esitteli sitä kelloa tosi ylpeänä.
Niin ilosena.

Se oli just oppinu kävelee.
Just just pysy pystyssä.
Hirveellä vauhdilla piti mennä, ettei kaatuis.
Sen isä, mun mies, piti siitä kiinni, ettei se kaatuis.
Ja se otti tukee isänsä jaloista.
Sitten isä päästi siitä irti ja se juoksi mun luokse.
Se hymyili niin leveesti ku vaan pysty.
Ja katto niin rakastavasti mua silmiin.

Se oli poika.
Mä rakastin sitä.
Jotenki samanverran kun mun miestä, mutta aivan eri tavalla.
Lopuks mä halin sitä onnellisena.
Ja juttelin sille ku se jokelteli.
Kaikki oli niin valosaa ja aurinkoista.

Mut sitten mun vieressä olikin vaan oma mies. Olin niin pettynyt.