sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Joskus

Joskus ajattelen sadasosasekunnin ajan, että pettäisin miestäni. Siis en sen seksin tai sellaisen takia vaan sen takia, että hankkiutuisin raskaaksi. Eihän kukaan osaisi epäillä, ettei lapsi olisikaan hänen. Voisin elää miehen ja sen lapsen kanssa kertomatta kellekkään totuutta. Voisimme olla onnellinen perhe. Kukaan ei tietäisi siitä.

Paitsi minä.

Mä en pystyisi elämään sellaisen valheen kanssa ja samalla rakastaa miestäni. Tai antaa sen rakastaa mua. Mun täytyis kertoo sille, että se lapsi ei oliskaan hänen. Hän ei pystyisi rakastamaan sitä lasta eikä hän antaisi mullekaan anteeksi.

Siksi en tee sitä.

Tiedän, että rakastan häntä. Mutta mistä mä oikeesti voin tietää, pystynkö rakastamaan enää toista henkilöä, eli sitä mahdollista tulevaa lastamme, yhtä paljon? Tai edes lähellekkään?

3 kommenttia:

  1. Pystyt rakastamaan lastasi tavalla, josta et ennen tiennyt mitään.

    Mitä tulee pettämiseen niin vaaralliselta kuullostaa edes ajatusleikkinä tuo pettämällä raskaaksi. Jos ja kun paska räjähtäisi silmille niin lähtökohdat uudelle elämälle eivät voisi olla enää monimutkaisemmat, joten tuota aihiota en jatkopohdiskelisi tuosta yhtään pidemmälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosiaan aika absurdi ajatus. Enkä aio sitä toteuttaa tietenkään koskaan.

      Jotenkin vaan tuntuu että kaipaan JOTAIN elämääni ja mun mieli on niin väärässä ku sen mukaan se JOKU olis lapsi. Jotenki tuntuu että se olis vaan ratkasu siihen että mun elämällä olis joku tarkotus enkä olis ihan turhaan laitettu tänne maan päälle. Se olis mun mielessä joku saavutus.

      Ja mua oikeesti kuitenki pelottaa lapsen mahdollinen saaminen. Mä en vaan luota siihen että voisin rakastaa jotain toista. Siis tärkee se olis mutta että rakastaa? Miten sitä koskaan voi tollasta tietää etukäteen? Mitä jos sitä rakkautta ei oo enempää annettavaks?

      Pystyykö kukaan OIKEESTI rakastaa kahta ihmistä samaan aikaan?

      Poista
  2. Rakkautta on montaa erilaista. Esim mä todella rakastan muutamaa mun ystävää ja jos meidän välit menisi poikki, niin se olisi varmasti yhtä musertavaa kuin Erikin. Miestäni rakastan tietysti, sekä siskoani ja lemmikeitä. Lapsen jälkeen kuvaan tulisi äidin rakkaus. Taas omanlaistaan rakkautta.

    VastaaPoista