Facebook on kyllä niin kirottu väline. Onhan sillä helppo pitää yhteyttä vanhoihin kavereihin. Mutta joskus se on liian helppoa.
Aluksi sain fb:n kautta kuulla, että henkilö, jonka kanssa olin alakoulun alussa hyvä kaveri, oli raskaana. Hän on mielestäni huono äiti. Tai jos ei nyt kuitenkaan ihan huono niin ainakin hänen elinolosuhteensa (rahattomuus, sossu, juominen, jne...) viittasivat hups-vauvaan. Nyt se vauva on jo syntynyt. Elossa tuo varmaankin on vielä. Sehän se tärkeintä, vai onko?
Sitten yksi työkavereistani jäi äitiyslomalle. En edes tiennyt hänen olevan raskaana, koska teemme nykyään eri vuoroa. Mutta hän oli todella mukava henkilö. Koen hänenkin raskautensa epäreiluna, sillä tiedän, että hänellä on jo kaksi lasta aikaisemmasta suhteesta ja nyt tämän nykyisen miehen kanssa hän on ollut nyt vasta puolitoista vuotta. Miten he jo nyt?
Viimeisin tikki tähän kateuteen on se, että alakouluaikani paras ystävänikin sai juuri lapsen. Ja he eivät ole olleet poikaystävänsä kanssa myöskään kovinkaan pitkään yhdessä ennen raskautumista. Silti, hänestä tulee hyvä äiti. Tiedän sen. Miestä en tunne, se jotenkin häiritsee.
Mutta:
Miksi en minä? Miksi mä joudun odottamaan? Miksi mä muka oon valmis odottamaan sitä, että mies on valmis? Olenko mä edes valmis odottamaan kovinkaan kauan enää? Kuinka kauan mä oon valmis odottamaan?
Kumpaa mä haluan enemmän, lasta vai avioliittoa? Haluan sanoa, että avioliittoa, mut en tiiä onko se totuus.
Onko mahdollista, että tää meidän suhde päätyykin eroon tän erimielisyyden takia? On. Mutta mä en haluaisi sitä.
Muistan noi fiilikset hyvin :/ pitää kuitenkin ajatella, ettei se oo teiltä pois jos joku muu raskautuu. Mekään ei olla seurusteltu kovin kauaa, ei edes puoltatoistavuotta ja yk8 menossa :DD joskus sen vaan tietää kun on sen aika..
VastaaPoistamut miks se sitten on niin että mä tiedän että on se aika mut mies ei!?:D ja eiks se aika vois jo pikkuhiljaa tulla ku jo kuudes vuosi yhdessä menossa! miten pitkään tässä oikeen pitää päjöttää?:D
PoistaKyllä se siitä. Miehet on vaa tollasii kovapäitä. Muista puhuu puhuu ja puhuu :) ei painostavasti ja liikaa mut tasasin väliajoin ;)
Poistaheh:D niin kyl puhunki;) mut mä vaan jotenki uskon, että jos nyt tuliski vahinkoraskaus, nii tää asia jotenki ratkeis. sillon se lapsi vaan tulis ilman meidän päätöstä. ja siis salaa niin aina toivon vahinkoa. mutta se on samalla niin väärinki.
Poista