Mä pelkään

Pelkään, että mun mies kuolee. Ja mä jään ihan yksin. Ei ketään kelle puhua. Halia. Pussata. Hymyillä. Huutaa. Olla vihainen. Nalkuttaa. Rakastaa.

Tietenkin jokainen kuolee. Mutta ei se saa kuolla kun vasta vanhana. En olisi sen kuolemiseen valmis vielä moneen vuosikymmeneen. Vitsaillaan aina, että:"Mä haluun kuolla ekana, ettei mun täydy sitten jäädä suremaan sua", johon toinen vastaa:"Eikun mun pitää kuolla ekana!" Se on hauskaa, uskokaa pois.

Pelkään elää maailmassa ilman häntä. Millainen paikka se edes on? Onko sitä edes olemassa? Tuleeko se olemaan?

Pelkään aikaa sen kuoleman jälkeen. Onko sillon aikaa?


Pelkään myös, että mun mies jättää mut. Sanoo, että on rakastunut johonkin toiseen.

Toivottavasti se ei satuta mua koskaan sanomalla tota. Kuolemakin olisi helpompi kestää.