Täytin just vähän aikaa sitten 20-vuotta. Jotenkin helpottava ikä tälläiselle omasta perheestä haaveilevalle. Kukaan kun ei tuntunut ottavan todesta haaveitani 17-, 18- tai edes 19-vuotiaana. Ymmärrän, olinhan silloin vain TEINI. Tuo sana kuulostaa minusta kirosanalta. Sen sanan käyttäjät eivät tienneet kuka olin, millaisista oloista tulin.
Jälkeenpäin ajattelen aikuistuneeni, kun 12-vuotiaana muutin äidiltäni isälle asumaan yhdessä pikkuveljeni kanssa. Silloin jouduin kokemaan sen, ettei äitini rakasta minua. Jouduin kokemaan vastuun pikkuveljestäni, koska isäni joutui tehdä paljon töitä ja oli sen takia hyvin pitkään päivisin pois.
Silloin tunsin ensimmäistä kertaa sen, ettei ole omaa kotia. "Oma koti" tuntui muuton jälkeen vielä pitkään olevan se talo, missä äitini asui, mutta en ollut tervetullut sinne. Myöhemmin käsite "oma koti" vain jotenkin katosi ymmärryksestäni. Sitä ei ollut. Missään. Oli paikkoja, joissa asuin. Paikkoja, joita minun piti pitää kotina. Kutsua kodiksi. Mutteivät ne paikat olleet koteja minulle.
Myöskään paikka, johon muutin mieheni kanssa yhteen asumaan 17-vuotiaana, ei tuntunut kodilta moneen kuukauteen. Annoin sen asian olla, sillä olin tottunut senlaiseen "kodittomuuteen" ja ajattelin, että KODIN aika koittaisi. Ja nyt lähes kolmen vuoden jälkeen asuntomme tuntuu enemmän kodilta kuin aikaisemmin. Mutta pelkään silti kiintyä tähän asuntoon, koska emmehän me tässä asunnossa asu loppuelämäämme, emme edes viittä vuotta enää. Tai varmaankaan kolmea. Haluaisin ostaa OMAN asunnon, koska sitten se olisi oikeasti oma eikä muiden omistama. Silloin se saattaisi tuntua enemmän kodilta.
Käynkin aika usein haaveilemassa Etuoven, Oikotien ja Jokakodin sivuilla asunnosta, josta olen kiinnostunut. Uskoisin, että meillä olisi myös mahdollisuus saada siihen laina, mutta mieheni ei ole vielä valmis sitoutumaan niin isoon ostokseen. Enkä tiedä edes, että olisiko se sellainen asunto, jonka haluaisin ostaa. Vuokrata ehkä. Siinä asunnossa on vain kaksi huonetta. Ja ihan ikiomaan asuntoon haluaisin kolme. Vauvalle omansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti