tiistai 26. helmikuuta 2013

Oonhan mä salaa jo monta vuotta toivonu lasta.

Mut tää viimesin vuos on ollu vaikein, koska täytin 20. Jotenki tää ikä on sallivampi. Siis että tällä vuosikymmenellä on ihan ok haluta perhettä. Mutta teini-ikäset, jotka haluu lasta on vaan pikkulapsia, joiden ei tulisi vielä lisääntyä.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Joidenki ihmisten pitäis kyllä kasvaa aikuiseks.

Jotkut tekee päätöksiä, joille on ihan liian aikasta.

En nyt sano, että itte olisin täysin aikuinen, mutta mä tiedostan sen.
Tiedostan, että mun kasvamiseni on vielä kesken.
Tiedostan, että mun mieleni avartuminen on vaiheessa.
Tiedostan mun naiiviuteni maailmaa kohtaan. Osittain kuvittelen maailman olevan vielä hyvä ja oikeudenmukainen. Mutta samalla tajuan sen myös olevan harhaa.

Mutta kaikesta keskenkasvuisuudestani huolimatta, joillekin tekisi vaan mieli sanoa:"Kasva aikuiseks, äläkä vaan pilaa elämääs."

tiistai 5. helmikuuta 2013

Me, ne ja väliinputoajat

Niin se vaan on, että maailmassa on kolme ryhmää johon kaikki ihmiset jaetaan. Me, ne ja väliinputoajat. Lapsettomat, lapselliset ja raskaana olevat.

Ne on meijän vastakohtia. Niillä on se, mitä me haluttais saada, muttei olla saatu. Ainakaan vielä. Ne kaikki on joskus kuuluneet meihin. Jotenkin, jossain vaiheessa Ne on kuitenkin kaikki unohtaneet, millasta on oikeesti kuulua meihin. Ennen sitä toiselle puolelle siirtymistä Ne sanoi aina, että ei unohda. Lupaavat, etteivät valita raskauden aikana tai sen jälkeen. Lupaavat ottaa huomioon. Ei Ne välttämättä ole unohtaneet, mutta ei ne silti enää käyttäydy samalla tavalla kuin sillon meihin kuuluessaan.

Ne sanoo, ettei me ymmärretä miltä se tuntuu, kun ei enää pääse menemään niinku huvittaa.
Mutta ei Nekään ymmärrä miltä meistä tuntuu kuunnella sitä Niitten valitusta lapsesta. Ymmärrän, että tilanteessa se tuntuu varmasti vaikealta, mutta meidän päässä liikkuu vaan, että jos toi olis mun, olisin vaan onnellinen. Ja, että tuntuu niin väärältä ajatella tällästä. Niiden pitäis vaan keskittyy siihen, mitä kaikkea on eikä siihen, mikä on hetkellisesti huonosti.

Väliinputoajat taas yrittää tasapainoilla näiden kahden ryhmän välissä. Mutta tietää, että muiden ryhmien edustajat vaan tuijottaa vatsan kasvua. Ja loppujen lopuksi liittyvät Niihin.

Tää kyllä nyt kuulostaa ihan idiootilta ininältä jopa omaan korvaani, mutta en mä osaa paremminkaan selittää.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Olen onneton.

Tai en suoranaisesti onneton. Olen onnellinen, mutta tunnen sisälläni niin pahan tunteen. Se ei oo kipua. Se on niin suurta pelkoa, että se muuttuu jo ahdistavaks.

Haluaisin puhua lapsesta koko ajan. Mutta en voi. Sen takia, ettei mies pelästyis. En halua sitä pelästyttää ja ajaa pois. Haluan pitää sen mielummin ku saada lapsen.

Mut niin kauan ku en voi siitä puhuu, mun paha olo tulee vaan kasvamaan.

Joskus kyllä tulee sen aika, että se häviää.