Sitä jotenki kummasti ajattelee hetkittäin, että kun mä tulen raskaaksi. Vaikkei siihen välttämättä oliskaan vielä valmis.
Kun mä tulen raskaaksi, mä haluan alkaa elää kunnolla.
Kun mä tulen raskaaksi, mä haluan muistaa pestä hampaat kaks kertaa päivässä, joka päivä.
Kun mä tulen raskaaksi, mä haluan lopettaa limun litkittämisen.
Kun mä tulen raskaaksi, mä haluan lopettaa muutkin roskaruoat ja sokeriherkut.
Kun mä tulen raskaaksi, mä haluan syödä terveellisesti.
Kun mä tulen raskaaksi, mä haluan liikkua enemmän.Kun mä tulen raskaaksi, mä haluan parantaa itseäni, ulkoisesti ja sisäisesti.
Kun mä tulen raskaaksi, mä haluan tehdä muutoksia elämisessäni.
Kun mä tulen raskaaksi, mä haluan tehdä asioita eri lailla.
Kun mä tulen raskaaksi, mä haluan hyväksyä sen, että muutun.
Kun mä tulen raskaaksi, mä haluan hyväksyä sen, että kaikki muuttuu.
Kun mä tulen raskaaksi, mä haluan hyväksyä sen, ettei mikään tule olemaan enää ennallaan sen jälkeen.
Mutta ennen kun mä tulen raskaaksi, aion elää samalla lailla. Ei mulla oo vielä sitä tarkotusta muuttua. Tarkotusta muuttaa mitään. Tai tarpeeks tahdonvoimaa minkään muuttamiseen. Tai halua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti