keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Synnytyssairaala

Oon koulussa tutustunut yhteen naiseen, jolla on 1-vuotias lapsi. Se nainen eilen kerto sen odotuksesta ja synnytyksestä ja se kertomus järkytti mua aika paljon.

Sillä oli vaara ennenaikasesta synnytyksestä, joten se joutu olee jo odotusaikana kolme viikkoo sairaalassa ja syömään niitä estolääkkeitä. Ne lääkkeet onneks autto ja siitä lapsesta tuli sitten ihan täysaikainen.

Sillä oli tosi vaikee synnytys. Sen synnytys kesti yli kaks päivää ja se sano, ettei epiduraali auttanut hänellä kipuihin. Ponnistusvaiheessa sen naisen sydän pysähty. Myös sen lapsen sydänäänet hidastu. Se kätilö oli tosi epäammattimainen, koska se oli kuulemma siinä vaiheessa mennyt ihan lukkoon, eikä se ollut tehnyt muuta kun seissyt vieressä ja tuijottanut. Onneks sen naisen oma äiti oli mukana synnytyksessä ja se on koulutukseltaan sairaanhoitaja. Se äiti oli sitten alkanut elvyttää sitä omaa tytärtään siinä pöydällä, kun vauva oli otettu pois imukupilla. Siihen oli myös tullut auttamaan lastenlääkäri.

Se lapsi selvis siitä synnytyksestä. Sille ei ees tullut mitään vaurioita siitä. Onneks :) Ne joutu olee sairaalassa vielä viikon sen naisen sydämenpysähdyksen ja sen lapsen keltaisuuden takia.

Ongelman tossa synnytyksessä aiheutti se, että sillä naisella ei ollu tehty synnytystapa-arviointia, jossa olis selvinny, että se vauva on liian iso mahtumaan sen naisen lantioista. Ja toinen ongelma oli se kätilö, joka ei ollut huomannut, että sen naisen sydänäänet hidastuu. Nyt ainakin tiedän, että jos itte tässä kaupungissa asun sillon, ku on synnytyksen aika, niin meen toiseen kaupunkiin synnyttämään, jos se on mahdollista.


Hän oli kyllä onnekas nainen.


2 kommenttia: